 |
| Kuva: Dimitris Kalogeropoylos |
Harva meistä postaa Facebookiin kuvia niiltä päiviltä, jolloin tulee vain lojuneeksi sohvalla kulahtaneissa lökäpöksyissä ja miettineensä, montako päivää ihminen voi olla pesemättä hiuksia. Julkaisemme mieluummin kuvan lauantaiaamun superfood-smoothiestamme kuin siitä tiistai-illan einespizzasta, jonka popsimme pahimpaan nälkään. Pieni totuuden kaunistelu lienee luonnollista ja odotettuakin. Reissussa yllätyin kuitenkin siitä, miten moni kanssamatkailija kertoo Facebookissa aivan eri tarinaa kuin kasvotusten ja kuinka paljon totuutta voikaan kaunistella.
Otetaan pari esimerkkiä Nepalin reissultani. Ensimmäinen tulee Kathmandussa tapaamaltani oikein mukavalta kolmekymppiseltä naiselta, joka kotiinpaluun koittaessa kuvaili omia Nepalin lomakokemuksiaan näin:
I had an amazing time experiencing the enormity of the Himalayas, soaring through the sky, tasting the food, being privy to Nepali life - its architecture, history and sights, having rooftop conversations about life's simplicities and complexities, and meeting some incredible people.
With the great poverty, government corruption, water contamination, issues of pollution and trash, comes great beauty, and when I was able to have a conversation with a Nepali who wasn't interested in selling me something or asking me to sponsor one of their family members, there was warm hospitality and genuine kindness that was far-reaching.
I learned a lot about myself, how guarded I am, how confident and assertive I can become, and how much I love to wander around, music in my ears, getting lost to find my way.
You'll create a "home" wherever you go.
Kuulostaa ihanalta, eikö totta? Jos en olisi kuullut tarinan toista puolta niin sanotusti suoraan hevosen suusta, alkaisin varmasti jo ihmetellä, olenko jotenkin huono matkailemaan, kun en koko kahden kuukauden aikana varsinaisesti liidellyt Himalajan yllä, enkä edes oppinut itsestäni mitään uutta ja mullistavaa.
Tosiasiassa minun ei tarvitse kadehtia päivityksen kirjoittajalta muuta kuin hänen tarinankerronnallisia lahjojaan, sillä niissä hänenkin mainitsemissaan kattoterassikeskusteluissa kyllä kuulin, miten valitettavissa merkeissä loma todellisuudessa oli sujunut: tarinan nainen oli lähtenyt 17 päivän vuoristovaellukselle yksin paikallisen vaellusoppaan kanssa ja tullut ikävä kyllä oppaansa ahdistelemaksi. Lopulta hän suoritti koko vaelluksen kolme päivää nopeammin kuin yleensä on tapana, koska hän halusi vuorilta mahdollisimman nopeasti pois päästäkseen eroon jatkuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Maisemat Himalajalla olivat kyllä upeat, mutta naisparka sai tuskin nukuttua öitään, koska näki omien sanojensa mukaan oppaastaan "erittäin graafisia painajaisunia". Lopulta tästäkin onneksi selvittiin, mutta koska naisen Nepalin reissu koostui pääasiassa tuosta useamman viikon vaelluksesta, päällimmäisinä fiiliksinä matkan lopussa tuntuivat olevan lähinnä kiukku ja pettymys. Harmi sinänsä, koska eri oppaan seurassa sama loma olisi voinut olla edes puoliksi yhtä mahtava kokemus kuin naisen päivitys antoi ymmärtää.
Tosiasiassa minun ei tarvitse kadehtia päivityksen kirjoittajalta muuta kuin hänen tarinankerronnallisia lahjojaan, sillä niissä hänenkin mainitsemissaan kattoterassikeskusteluissa kyllä kuulin, miten valitettavissa merkeissä loma todellisuudessa oli sujunut: tarinan nainen oli lähtenyt 17 päivän vuoristovaellukselle yksin paikallisen vaellusoppaan kanssa ja tullut ikävä kyllä oppaansa ahdistelemaksi. Lopulta hän suoritti koko vaelluksen kolme päivää nopeammin kuin yleensä on tapana, koska hän halusi vuorilta mahdollisimman nopeasti pois päästäkseen eroon jatkuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Maisemat Himalajalla olivat kyllä upeat, mutta naisparka sai tuskin nukuttua öitään, koska näki omien sanojensa mukaan oppaastaan "erittäin graafisia painajaisunia". Lopulta tästäkin onneksi selvittiin, mutta koska naisen Nepalin reissu koostui pääasiassa tuosta useamman viikon vaelluksesta, päällimmäisinä fiiliksinä matkan lopussa tuntuivat olevan lähinnä kiukku ja pettymys. Harmi sinänsä, koska eri oppaan seurassa sama loma olisi voinut olla edes puoliksi yhtä mahtava kokemus kuin naisen päivitys antoi ymmärtää.
Otetaan toinen esimerkki. Tässäkin kyseessä on Nepalissa tapaamani kolmekymppinen naisihminen, joskaan ei sama henkilö kuin edellisessä esimerkissä. Tapasimme Nagarkotissa, juttelimme niitä näitä ja vertailimme reissukokemuksiamme. Olimme molemmat reissussa yksin, joten puhe kääntyi pian yksin matkustamiseen ja keskustelukumppanini mainitsi joskus valehtevansa, että hänellä on poikaystävä, koska se on kätevä tapa päästä eroon epätoivotusta miesseurasta. Todellisuudessa poikaystävää ei ollut, jonkinlainen säätö kuitenkin, mutta siinä ei kuulemma kummallakaan osapuolella ollut kovin paljon tunteita pelissä ja oikeastaan koko jutun voisi jo unohtaa. Paitsi tietenkin, jos Facebook kysyy. Silloin asiaa sivutaan näin:
I
don't want to say the adventure has come to an end because the only way
to honor what I have done with the last 10 months -traveling,
discovering and challenging myself- is to bring the same spirit of
adventure to my "home" life. Excited to see where that will end up
being and what direction my career will go in. But now most looking
forward to hugging my family, seeing my girls
and reuniting with the man that loved me enough to let me go.
Voihan sen tietysti noinkin ilmaista.
Usein totuus Facebook-päivitysten takana on visusti piilossa, joskus taas päivityksissä on niin paljon ylisanoja, että niiden totuudenmukaisuutta alkaa väkisinkin epäillä. Vai mitä mieltä olette seuraavasta Everest Base Camp -vaellusta kuvaavasta päivityksestä?
After a brief stop at Lobuche, I set off to the Everest Base Camp almost immediately. It was roughly a 2-hour trek along the glaciers that form the origin of the milky river Dudh Kosi. And finally, when Everest appeared in front of me, I felt as if I was hit by an arrow of love by Parvati. He (the world's top appeared masculine to my impression) was majestic.
Before sunset, I climbed onto Kala Pattar and sat there, mesmerized by the beauty of the sunset on the top of Everest. That was a solemn moment when I shed tears of joy.
Oh my friends, how I wish I could describe the magical changes of the colors above the Himalayas, but I can't. Words are not expressive enough to describe the game Gods were playing with the light and the shadow.
Kaunista ja inspiroivaa? Toki. Tismalleen todenmukaista? Tuskinpa.
Jos Mark Twain olisi vielä elossa, hän varmaan sanoisi, että omien kokemusten vertailu muihin pilaa ilon, ja lisäisi sitten, että erityisen varmasti se pilaa ilon silloin, kun käsitys muiden elämästä perustuu Facebookista, blogeista tai sosiaalisesta mediasta saatuun siloteltuun kuvaan. Kannattaa pitää se mielessä seuraavan kerran, kun istut lökäpöksyissä kotisoffalla ja joku kavereistasi hehkuttaa netissä unelmiensa lomaa unelmiensa miehen tai naisen seurassa.
Erittäin hyvä kirjoitus! Olen itsekin törmännyt siihen, ettei kasvotusten kerrottu ja blogissa / facebookissa kirjoitettu ihan kohtaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole ollut matkailublogit, vaan lifestyle blogit. Olen itse yrittänyt kertoa rehellisesti myös ne pettymyksen tunteet ja epäonnistumiset matkoilta. Tosin kuvailen matkojani muutenkin niin perusteellisesti, että voisi kuulostaa todella epäilyttävältä, jos hehkuttaisin miten upeaa oli siitä huolimatta, että taivaalta tuli alas kaikkea muuta paitsi auringonsäteitä tai miten upeaa oli, kun Australiassa kaksi viikkoa aiemmin ostamamme auto levisi totaalisesti keskelle ei mitään... Facebookissa en ehkä ole aina yhtä rehellinen, mutta ei eloni sielläkään ole pelkkää juhlaa.
VastaaPoistaSama juttu, yritän kertoa myös reissujeni huonoista puolista niin rehellisesti, että välillä mietityttää, vaikutanko joltain negatiiviselta kyynikolta ja pitäisikö yrittää olla inspiroivampi. :D Mutta kun edes matkailu kaikkine iloineen ei ole pelkkää juhlaa. Ja jos blogeissa ja sosiaalisessa mediassa kerrotaan palstakaupalla kauniita satuja, niin kuka enää voi olla tyytyväinen johonkin ihan mukavasti onnistuneeseen perusreissuun?
PoistaOlin muuten jotenkin tähän asti onnistunut missaamaan sun blogisi, mutta sehän vaikuttaa kivalta! Ja tosiaan, heti Rio-postauksesta näkyy, miten unelmien maisemat sokeritoppavuorelta voivat ollakin täysin pilvien peitossa. :D
Kiva kun löysit nyt blogini ja vielä piditkin siitä :) Luin uudelleen tuon eilen kirjoittamani kommentin ja siitähän saa sen käsityksen, että suurin piirtein valehtelen Facebookissa :O Niin se ei ole, vaan yritän kuitenkin pitää FB-tilini enemmän positiivisena kuin valittaa jokaisesta raekuurosta tms. Alaskan reissun aikana tuli kyllä päivitettyä sinne kuinka hemmetin kylmä siellä olikaan. Samaan aikaan muut postailivat Suomesta hellepäivityksiä :D
PoistaNou hätä, mä ainakin luin sun kommenttisi niin, että oot ihan rehellinen Facebookissa, mutta et nyt jokaista pientä vastoinkäymistä siellä mainitse.
PoistaHahah, hyvä postaus! Ja jestas mitä runolahjakkuuksia nuo sinun tuttavat..:D Toki itsekin kun muistelee vanhempia reissuja niin tulee sellainen 'aika kultaa muistot' -ilmiö, ja sitten kun matkapäiväkirjasta lukee saman jutun niin miettii, että jaa noinko paha kokemus se olikin...:D
VastaaPoistaToki sitä haluaa tuoda esille kuinka ihanaa matkalla oli, ettei ns mennyt turhan takia, mutta aika paljon saa kyllä mieli muuttua, että menee oppaan häirinnästä paikan ylistämiseksi.
Niin kuin Elina tuossa jo mainitsi, niin monilla lifestyle blogeissa on monesti aika hulppeaa elämää 24/7. Koitetaan siis muistaa pitää todellisuutta mukana :D
Joo, kyllähän sitä varmaan joskus itsekin yrittää uskotella itselleen, että kallis reissu ei ollut pettymys, mutta ei sitä varmaan ihan hirveästi hehkuttamaan lähtisi, jos ei ollut kivaa.
PoistaLifestyle-blogeja en juurikaan itse lue, mutta voin kuvitella, että niissä markkinoidaan omaa elämää vielä vähän reippaamalla kädellä.