torstai 5. maaliskuuta 2015

Kuva: daisy


Joskus ulkomaille muuttaessa saa huomata, että oma suomalainen etunimi aiheuttaa paikallisissa tarpeettoman paljon hämmennystä tai hilpeyttä. Tämän tietävät ainakin kaikki englanninkieliseen maahan muuttaneet Pekat ja Fannyt, Espanjaan suunnanneet Marikat ja Japaniin kotiutuneet Hennat.

Eija ei onneksi lontoolaisille tarkoittanut mitään. Kukaan ei tietenkään lonkalta osannut ääntää sitä oikein, eikä asiaa auttanut, että työpaikalla esimieheni tuppasi ensimmäiset puoli vuotta kertomaan kaikille, että olen Aija ja tulen Norjasta. Aija oli kyllä ihan riittävän lähellä Eijaa, mutta jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miksi työkaverit heittelivät kysymyksiä mm. norjalaisesta musiikista ja siitä, millaisia norjalaiset miehet britteihin verrattuna ovat. Öööh...en tiedä? Eiköhän Norjassakin kuunnella jonkin verran metallia ja miehet varmaan ulkoilevat ahkerasti paksuissa, turskantuoksuisissa villapaidoissaan.

Kun työkaverit sitten oppivat, että olenkin Eija, minua alettiin tervehtiä sanomalla "heya Eija". Se oli ihan söpöä, toisin kuin se, miten britit äänsivät nimeni, jos näkivät sen ainoastaan kirjoitettuna ja joutuivat arvaamaan. Silloin se lausuttiin jotakuinkin "Iidza". Kun iso osa vastaanottamistani puheluista alkoi aina "Am I speaking to Iidza?", sain välillä pidätellä, etten olisi vastannut "You're most certainly not".

Hauskaa oli myös kahviloissa ja muissa take away -lounaspaikoissa, joissa tilauksen yhteydessä pyydettiin asiakkaan nimi. Jos sanoin olevani Eija, kahvimukissani saattoi lukea vaikkapa Awa. Muistan myös yhden kerran, jolloin kahvin valmistanut barista vilkaisi mukia, kurtisti kulmiaan, tuijotti mukia vielä hetken hämmennyksen vallassa ja yritti sitten varovaisesti: "Eiyyyyyyy?" Sain lopulta tarpeekseni ja kehitin itselleni ihan uuden kahvilanimen, joka toimii joka kerta.

Kahvini tilaa aina Tina.

Nyt, kun olen muuttamassa Espanjaan, sekä etunimeni että kahvilanimeni saattavat mennä vaihtoon. Eija kun ei Espanjassa ole kovin näppärä nimi, koska se äännetään suurin piirtein samoin kuin espanjan sana 'ella', suomeksi 'hän' (onneksi sentään naispuolinen 'hän'). Vaikka en ole koskaan asunut espanjankielisessä maassa, olen käynyt espanjalaisten kanssa jo ihan tarpeeksi keskusteluja, jotka menevät suunnilleen näin:
- Tässä on Eija.
- Ahaa, okei. Mikä hänen nimensä on?
- No hän on Eija.
- Joo joo, mutta mikä hänen nimensä on?
- No Eija! Hänen nimensä on Eija!
- Siis...häh?

Välttääkseni nuo keskustelut jatkossa päätin ruveta Espanjassa käyttämään toista nimeäni. Se on Maria, joten luulisi toimivan! Mariassakin paino kyllä varmaan siirtyy i-kirjaimelle (Mariia), ja saatan siinä sivussa leimautua uskonnollisen perheen tyttäreksi, mutta onhan se nyt parempi kuin esitellä itsensä sanomalla "Minä olen Hän". Sitä paitsi voihan se olla mukavaakin tehdä toisestakin nimestään vähän enemmän oma. Puhumattakaan siitä, millaiseksi persoonaksi tässä paljastuu! Maria kun saattaa hyvinkin olla ihan erilainen tyyppi kuin Eija.

Täytyy toivoa, että Maria on ainakin topakka, koska uuden työpaikkani esimies ja HR-ihminen ehtivät jo oppia tuntemaan minut Eijana ja heillä ollut viime aikoina vähän vaikeuksia vaihtaa Mariaan. Ei kai auta kuin kitkeä kaikki eijattelut heti alkuunsa, muuten joudun kohta tottelemaan molempia nimiä ja se vasta kummallista olisi.

Vielä kun keksisi, miten Maria sitten allekirjoittaa kaikki virallisemmat paperit...


8 kommenttia:

  1. Voe elämä :D Ei ole helppoa. En yhtään ihmettele myöskään miksi monilla kiinalaisilla on äidinkielisen nimensä lisäksi kansainvälinen työnimi. Edellisellä jenkkireissulla ryhdyin jo keräämään noita eri tavalla kirjoitettuja "elina-nimiä" (jotka ei todellakaan muistuttaneet alkuperäistä), mutta sitten kadotin ne. Täytyy ottaakin matkanimi käyttöön.

    Tsemppiä Maria! ;)

    VastaaPoista
  2. Oma nimeni Esa tarkoittaa espanjaksi "tuo" ja kyseessä on feminiininen muoto. En ole keksinyt korvaavaa nimeä Espanjan reissuille, olisiko ideoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, totta! Mitä jos pistäisit siihen i-kirjaimen perään, Esai kai on espanjalainen miehen nimi?

      Japanissakin Esa muuten tarkoittaa syöttiä tai jotain eläimille syötettävää rehua.

      Poista
  3. Olipas hauska teksti vaikka tiedän, että hankalan nimen kanssa eläminen voi olla ärsyttävääkin joskus (itsellä sukunimi aiheuttaa varauksissa aina pieniä ongelmia). Ja Eija kyllä kieltämättä kuulostaa hieman hankalalta nimeltä ulkomailla. Hyvä idea ottaa toinen nimi käyttöön, varsinkin kun on noin näppärä.

    Oma etunimeni Teea vääntyy lausuttaessa usein Tiiaksi, mikä on OK, mutta se on myös siskoni nimi, joten tuntuu välillä höhlältä kuulla itseään kutsuttavan siskonsa nimellä. Kiva jos matkustetaan joskus yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukunimi on mullakin yksi murheenkryyni, mutta sen vaihtaminen onkin sitten ihan toinen prosessi. :D No, ainakin espanjalaiset lausuvat sen paremmin kuin britit.

      Toi on kyllä aika hauska, että muutut ulkomailla siskoksesi! :)

      Poista
  4. Iteki asun espanjan kielisessä maassa ja Ojala -sukunimen kanssa on välillä ihan hauskaa :D

    VastaaPoista