"Oletko jo aivan innoissasi reissusta?" kysyi eräs työkaverini eilen, kolmanneksi viimeisenä työpäivänäni. Yllättäen jäin lähes sanattomaksi. Tuntui typerältä sanoa, että en oikeastaan. Mutta en oikeastaan. Antakaahan, kun selitän.
Olen koko ikäni ollut tyyppi, joka ei kertakaikkiaan osaa elää hetkessä. Innostun elämän tarjoamista mahdollisuuksista (ja niitä mahdollisuuksia todella on paljon, meillä kaikilla!) niin helposti, että rakentelen jatkuvasti päässäni pilvilinnoja tulevaisuuden varalle. Kuvittelen, kuinka minusta tulee onnellisempi, kauniimpi, rohkeampi, notkeampi. Kuinka alan kaikkien odotusten vastaisesti kokata gourmet-aterioita, opin uuden kielen, taivun spagaatiin ja vierailen maailman kaikissa maissa. Joskus tunnen itseni aivan hölmöksi, kun käyn päässäni täysin kuvitteellisia muka-tulevia keskusteluja minulle tärkeiden ihmisten kanssa tai näen sieluni silmin, miten sankarillisesti toimisin fiktiivisissä vaaratilanteissa. Toisaalta samalla muistelen mielelläni, mitä kaikkea mukavaa olen jo kokenut ja nähnyt. Lopputuloksena vietän valitettavan vähän aikaa tässä ja nyt.
 |
| Kuva: eriwst |
Matkailun saralla nykyisyyttä pakoileva luonteeni on ilmennyt lähinnä niin, että ennen jokaista ulkomaille muuttoa tai muuta pidempää reissua olen aluksi viikko- tai kuukausikaupalla ollut pakahtua innosta. Olen lukenut matkakohteesta kaiken, mitä irti saa, ja antanut mielikuvitukseni lentää. Kunnes aivan viime hetkellä, yleensä päivää ennen lähtöä, olen pienessä paniikissa kääntänyt kelkkani ja alkanut ihmetellä, miksi ihmeessä lähdin koko hommaan mukaan. Mitä päässäni oikein liikkui, kun päätin pistää itseni tähänkin liemeen? Näin oletin käyvän tälläkin kertaa.
Yllättäen viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut muutos. Olen täysin luontevasti ja pakottamatta möllötellyt vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Minulle on yhtäkkiä ollut äärettömän selvää, että vain tämä hetki on totta, vain tämä hetki on olemassa. On turha muistella menneitä, sillä ne menivät jo. Vielä turhempaa on murehtia tulevaa, sillä on mahdotonta tietää, käyvätkö murheet edes toteen. Tuntuu naurettavalta, että vasta viime kuussa sain pienen hepulin siitä, että olen lähdössä Lontoosta ja tulen ikävöimään tuntemiani ihmisiä, vaikka olen vielä täällä juuri niiden ihmisten kanssa. Miksi miettiä, miltä minusta keväällä Nepalissa tuntuu, kun voin yksinkertaisesti odottaa ja katsoa, miten käy? Kuinka paljon helpompaa on elää, jos en murehdi huomista vielä tänään? Jos huominen sitten tuokin murheita, niin ehtiihän ne murehtia silloinkin.
 |
| Kuva: Juan Antonio Capo |
Kaiken lisäksi suurin osa etukäteen murehtimistani asioista on jopa oman elämäni, saatika sitten maailman, mittakaavalla pikkuriikkisen pieniä ja mitättömiä. Kuten Mary Schmich sen niin osuvasti sanoi:
"Don't worry about the future.
Or worry, but know that worrying is as effective as
trying to solve an algebra equation by chewing bubble gum.
The real troubles in your life are apt to be things
that never crossed your worried mind,
the kind that blindside you at 4pm on some idle Tuesday".
En tiedä, johtuuko tämä aikuistumisesta, viiveellä sisäistetyistä joogaopeista vai hetkellisestä mielenhäiriöstä, mutta juuri nyt hetkessä eläminen tuntuu kovin oikealta. On vapauttavaa päästää irti sekä menneestä että tulevasta.
Voi olen ihan samanlainen!! Suunnittelin ja höpötin mun tulevasta Väli-Amerikan reissusta jo syksyllä ja etsin tietoa ja olin aivan innoissani. Nyt reissu on vähän reilun kahden viikon päässä ja olo on semmonen, ai niin joo sekin reissu. :D Aivan hullua. Hetki sitten olin tosi innoissani kesän reissuista, mutta nyt, tammikuussa 2014, suunnittelen jo ensi VUODEN reissua :D :D Eli en todellakaan osaa elää hetkessä, vaan elän matkojen suunnittelulle. Tuo ensi vuoden reissu oli sentään vähän semmoinen sattuma, että siihen nyt piti tarttua kun tilaisuus ilmestyi, mutta silti..Tää on kyllä jo ennätys :D Pitää koettaa itsekin olla vähän enemmän hetkessä eläjä..Toisaalta, aina matkoilla nautin kyllä joka minuutista!
VastaaPoistaHehee, tuo on niin tuttua mulle! Mutta aika hyvin kieltämättä, jos on tammikuussa mietit ensi vuoden reissuja! :D
PoistaMatkailu saa fiilikset vaihtelemaan melkoisella skaalalla välillä. Ja tää hetkessä eläminen on tosiaan mulle jotain ihan uutta, varsinkin kun se tulee nyt niin helposti. Ainahan sitä on tiennyt, että pitäisi elää hetkessä, mutta ei se ole tullut luonnostaan ennen kuin nyt. Toivon, että tää fiilis jatkuu, nimittäin on aika ihanaa, kun ei koko ajan mieti tulevaa tai menneitä. :)
Mun pitää selvästi liittyä jollekin lounastunti-joogasessiolle ja alkaa keskittymään olennaiseen kans :)
VastaaPoistaHaha, joo lounasjoogaan mars! Mulla kyllä joogatunneilla aina sinkoili päässä tuhat ajatusta kerralla heti, jos piti yrittää olla ajattelematta mitään.
Poista