Tuijottajat Japanissa
Kuten japanilaiset yleensäkin, myös japanilaiset tuijottajat olivat hillittyjä ja pitivät etäisyyttä. Ne eivät koskaan tuijottaneet suoraan ja käänsivät heti häveliäästi katseensa, jos jäivät kiinni itse teosta. Oikeasti ne tietysti vain odottivat, että Valtaisa Blondi kääntäisi katseensa pois. Silloin ne kaivoivat salavihkaa esiin kameransa ja alkoivat hurjaa vauhtia näpsiä kuvia kotialbumeihinsa. Ai mistä tiedän? No siitä, kun on tämä sivusilmä. Sivusilmällä näkee yllättävän paljon, ja voitte varmaan kuvitella, miten erikoiselta tuntuu kierrellä kaupungilla, jos ympärillä kaikki esittävät että eivät ollenkaan noteeraa, mutta tuijottavat ja valokuvaavat heti kun silmä välttää. Näppärä tapa kokeilla, miltä julkkiksista tuntuu!
 |
| Ai mikä Valtaisa Blondi? En huomannut ollenkaan! |
Japanissa vain yksi ihminen rohkeni lähestyä ja kysyä, voisiko hän ottaa minusta valokuvan. Olin itse rikkonut kamerani juuri ennen reissua (tai oikeastaan sen rikkoi lontoolaisen klubin tanssityttö, joka tallasi sen päälle korkeilla koroillaan, nyyh). Koska kysyjällä oli oikein komea ja kalliin oloinen järjestelmäkamera, suostuin malliksi sillä ehdolla, että saan itsekin kuvat sähköpostiini. Odotin tietenkin, että kyseinen herra nappaa minusta äkkiä kuvan tai kaksi ja pääsen jatkamaan matkaani. Mitä vielä. Herra poseerautti minua temppelien edustalla kuin mikäkin ammattikuvaaja ("siirrä leukaa vähän vasemmalle") ja räpsi menemään ilman aikomustakaan lopettaa. Huumorini alkoi pian lopahtaa ja se varmaan näkyi ilmeistä, koska kuvaaja komensi oitis että "Better smile. Better smile!". Totesin, että nyt saa riittää, ja vannotin vielä kuvaajaa lähettämään minulle ne valokuvat. Hän nyökkäili ja lupasi moneen kertaan. En koskaan kuullut kyseisestä herrasta enempää.
Tuijottajat Kiinassa
Tuijottajat Kiinassa ovat kokemukseni mukaan ystävällistä ja innokasta sorttia. Ne tuijottavat ihan avoimesti, hymyilevät ja tulevat juttelemaan. Yleensä ne myös pyytävät saada ottaa valokuvan, mielellään itse yhdessä Valtaisan Blondin kanssa. Niiden ystävällisyyteen on vaikea sanoa ei, vaikka ei oikein ymmärräkään, miksi ne haluavat kuvaan tuntemattoman kanssa. Toisaalta hyvin pian väsyy hyvin paljon siihen, että kadulla joku jatkuvasti kiskoo hihasta ja pyrkii juttusille, eikä mihinkään voi vain mennä sen suuremmitta keskeytyksittä. |
| Tämän pikkutytön äiti otti minusta kuvan, joten kostoksi ikuistin hänen tyttärensä. Kosto on tässäkin tapauksessa suloinen. |
Tuijottajat Vietnamissa
Vietnamin tuijottajia on vaikea tulkita. Ne tuijottavat suoraan ja häkeltymättä, mutta eivät hymyile. Niistä on hankala sanoa, miten ne suhtautuvat Valtaisaan Blondiin. Niille voi hymyillä, niille voi heiluttaa ja niitä voi mulkoilla, mutta takaisin saa silti sen saman hymyttömän tuijotuksen. Joka ei muuten herkeä, ei vaikka kuinka vastaisit tuijotukseen tuijotuksella. Vietnamissa Valtaisa Blondi hävisikin järjestään jokaisen tuijotuskilpailun, mutta päätyi harvoihin kotialbumeihin - ehkä siksi, että Vietnamin elintaso ei ole Japanin tai Kiinan luokkaa, eikä kaikilla tuijottajilla ole taskussa kameraa. |
| Harvinainen tuijotusvapaa hetki Dalatissa. |
Millaisia tuijotuskokemuksia teillä muilla on maailmalta?
Intiasta lähinnä on tuijotuskokemusta, nyt en muista, että muualla olisin kokenut häiritsevää tuijottelua. Ehkä kiitos sen, että olen tumma ja keskipituinen. Mutta se intialaisten tuijotus... olen peilin edessä hakenut sitä samaa katsetta. Siinä on jotain sellaista, että takaisin katsoessa siitä ei saa otetta. Tuijottajaan ei saa yhteyttä. Ehkä samalla tavalla, kuin thaimaalaisilla on eri hymyjään, niin intialaisilla on katseita... ja yksi katse on sellainen, jonka turvin saa vapaasti tuijottaa.
VastaaPoistaMielenkiintoista, mä en ole Intiassa vielä käynyt ollenkaan. Vietnamilaisiin tuijottajiin ei kanssa saanut ollenkaan yhteyttä, se oli hassua.
PoistaSaa nähdä nyt, kun lähden uuteen reissuun, että vieläkö saan Aasiassa tuijotuksia osakseen - en nimittäin enää ole blondi. :)
Italiassa vastaantulevat miehet saattaa jäädä tuijottamaan perään kun kävelet ohi ja se on välillä ihan sikapelottavaa kun ne on sellasia uteliaita hymyttömiä katseita.
VastaaPoista