maanantai 8. syyskuuta 2014

Kuva: Citrix Online
Viime viikolla sain LinkedIn-profiilini perusteella sähköpostia eräältä potentiaaliselta ja varsin varteenotettavalta työnantajalta Espoossa. Hän halusi tietää, olisinko kiinnostunut samantyyppisistä tiiminvetäjän hommista, joita tein Lontoossakin. Niin, olisinko?

Pääkaupunkiseudulla iso osa kavereistani ja siskoni perheineen olisivat kyllä mukavan lähellä. Kun useimmat Helsingin kaverini vielä asuvat samoilla nurkilla, voisin itsekin muuttaa samalle alueelle. Iltaisin naapurustosta saisi helposti seuraa leffaan tai lenkille, kotiin palatessa voisi rojahtaa omalle sohvalle ikioman teekupin kanssa. Sitä voisi hankkia vaikka lemmikin. Ulos lähteissä vaatteita ei tarvitsisi kaivaa jostain rinkan uumenista likapyykin alta, vaan ne löytyisivät näppärästi vaatekaapin hyllyltä. Ja jos eivät löytyisikään, uusia vaatteita voisi ostaa enempiä miettimättä, sillä vakituinen kuukausipalkka kilahtaisi tilille joka kerta samansuuruisena.

Kuva: Daniel Foster
Näinä aikoina hyville, kuukausipalkkaisille töille ei kuulemma muutenkaan pitäisi sanoa ei. Ja tottahan se on, että tämänkin tilaisuuden sivuuttaminen on riski. Mutta voiko mitään saavuttaa, jos ei koskaan ota riskejä? Mihin päätyy, jos hakee jokaista vähänkään kelvollista työpaikkaa vain taloudellisen epävarmuuden ajamana tai koska yhteiskunta odottaa ihmisen tekevän niin? Luultavasti painamaan kahdeksan tuntia päivässä duunia, josta ei nauti. Miettimään, että tässäkö tämä nyt oli, tämä elämä. Pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt uskaltaa.

Jos uskallan jättää tämän tilaisuuden käyttämättä, ansaitsen epäilemättä tänä vuonna hieman vähemmän rahaa. Ja mistä sitä tietää, sama saattaa jatkua ensi vuonnakin. Jos oikein huonosti käy, freelancer-hommat ja muut projektini osoittautuvat lopulta kannattamattomiksi. Toisaalta tuo on kuitenkin juuri se worst case scenario. Yhtä hyvin voi käydä niin, että elätän itseni lopulta paremmin freelancerinä kuin tuon espoolaisen yrityksen palkkalistoilla. Se ei kuitenkaan onnistu yhdessä yössä, eikä varsinkaan, jos en edes kunnolla yritä.

Varmaan jo arvasittekin, että päätin sanoa Espoolle ei. En irtisanoutunut Lontoon töistäni vain palatakseni lujaa vauhtia takaisin lähtöruutuun. Haluan jatkaa uutta elämäntapaani, jolle ei vielä ole vakiintunut hyvää suomenkielistä nimeä. Osa sen harjoittajista kutsuu itseään digitaalisiksi nomadeiksi tai kulkureiksi, toiset sanovat yksinkertaisesti tekevänsä etätöitä ulkomailta käsin. Joka tapauksessa homman pointti on elättää itsensä töillä, joita voi tehdä itsenäisesti mistä päin maailmaa tahansa, kunhan nettiyhteys pelittää. Elämäntavassa on omat huonot puolensa (jotka ansaitsevat oman postauksensa), mutta pystyn silti helposti keksimään ainakin

Viisi syytä, miksi etätyöt maailmalla voittavat turvallisen työn kotimaassa



1. Töitä voi tehdä mistä vaan


Itselleni tämä on ylivoimaisesti se tärkein syy. Olen joka tapauksessa Lontoossa asumalla jo jakanut elämäni kahden maan välille, joten haluan jatkossakin viettää aikaa molemmissa. Kun tahdon nähdä sekä Helsingin, Tampereen että Lontoon kavereitani ja perhettäni, muutaman viikon lomareissut vuodessa eivät yksinkertaisesti riitä mihinkään.

Toisaalta olen muutenkin aina halunnut matkustaa, matkustaa ja matkustaa. Joskus tuntuu, että ihmiselämä on liian lyhyt kaiken sen näkemiseen, mitä haluaisin nähdä, puhumattakaan sitten lomaviikoista. Matkustan myös mielelläni hitaasti, niin että kohteeseen ja sen asukkaisiin ehtii kunnolla tutustua.

Kuva: Citrix Online
Elämä diginomadina sallii kaiken tämän. Voin kierrellä Aasiaa pari kuukautta, nauttia sitten valoisista kesäöistä koti-Suomessa ja suunnata taas syksyn tullen Lontooseen. Koska voin siirtyä maasta toiseen minä päivänä tahansa, pystyn myös suosimaan edullisia lentopäiviä, eikä matkoihin siten kulu niin paljon rahaa kuin voisi kuvitella.


2. Työntekijä voi valita työaikansa itse


Mitä paremmin olen oppinut tuntemaan itseni, sitä tärkeämpää minulle on voida valita omat työaikani. Olen nimittäin huomannut, että en ole aamuihmisiä. Olin kyllä entisessä elämässäni aamuisin ajoissa työpaikalla ja hoidin työni huolella, joten en oikeastaan ajatellut koko asiaa. Mutta nyt, kun hommat voi hoitaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, olen hieman yllättäen lähes poikkeuksetta produktiivisempi iltaisin. Minun on siis paljon järkevämpää keskittyä aamuisin vaikka liikuntaan tai juoksevien asioiden hoitoon ja aloittaa varsinainen ajatustoimintaa vaativa työnteko vasta iltapäivästä.

Kuva: darren webb
Kun kyse on kirjoitustöistä, inspiraatiolla onkin ihan oikeasti merkitystä. Vaikka ammattilainen puristaakin itsestään tarvittavan työsuorituksen mihin kellon aikaan tahansa, on työnteko silti helpompaa ja nopeampaa inspiraation tai flow-tilan iskiessä. Valitettavasti inspiraatio ei vain aina iske juuri maanantaista perjantaihin kello 8-16.

Se, että voi valita työaikansa joustavasti, mahdollistaa myös monta muuta asiaa. On helppo käydä pankissa tai lääkärissä silloin, kun ne ovat auki, ja välttää ruuhkat ruokakaupassa tai nähtävyyksissä. Ulkoilla voi, kun aurinko paistaa, eikä vasta illalla pimeässä. Kiinnostavia tapahtumia ei tarvitse jättää väliin vain siksi, että ne järjestetään arkena.


3. Työn sisältöön, määrään ja olosuhteisiin voi vaikuttaa enemmän


Kun perinteisessä palkkatyössä on pakko tehdä, mitä käsketään, diginomadi voi usein itse päättää töidensä laadusta, määrästä ja olosuhteista. Kaikkia töitä ei ole pakko ottaa vastaan, mikäli esimerkiksi kokee toimeksiannon eettisesti kyseenalaiseksi tai muuten itselleen sopimattomaksi. Omaa työmääräänsä voi myös tarpeen mukaan vähentää, jos tulee muutenkin riittävän hyvin toimeen. Jos esimerkiksi viettää paljon aikaa edullisissa maissa tai ylipäänsä arvostaa vapaa-aikaansa enemmän kuin rahaa, kukaan ei pakota tekemään töitä viittä päivää viikossa.

Vaikka asiakkaiden tarpeita täytyy ehdottomasti kuunnella, ovathan he aina oikeassa, diginomadit eivät yleensä kärsi niskaan hengittävistä tai epäpätevistä managereista, saatika työpaikan huonosta ilmapiiristä. Turhiin kokouksiin ja yleiseen toimistopolitikointiin tuhraantuu vähemmän aikaa. Lisäksi työympäristönsä voi valita vapaasti. Töitä voi tehdä fiiliksen mukaan viihtyisästä nettikahvilasta, lentokentältä tai jopa rannalta - jos ei välitä läppärin sisuksiin tunkeutuvista hiekanmuruista tai ruudulta sokaisevana heijastuvasta auringonvalosta.

Kuva: Giorgio Montersino


4. Oma menestys riippuu vain itsestä


Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että ahkeroinnistani hyötyy eniten joku muu kuin minä. On ihan reilua, että jos joku muu on toiminnasta loppukädessä vastuussa ja kantaa sen riskit, hän myös kerää suurimmat voitot. Silti eräässä aiemmassa työpaikassani minua vaivasi se, että mitä paremmin tein työni, sitä enemmän siitä hyötyivät täysin toisella mantereella sijaitsevat, itse työnantajastani irralliset ja suorastaan järkyttävän rikkaat sijoittajat, jotka kaiken lisäksi omistavat suuren osan Yhdysvaltain puolustusteollisuudesta ja kärsivät eettiseltä kannalta vähintäänkin kyseenalaisesta maineesta. 

Kuva: @Doug88888
Ongelmallista voi olla myös se, että perinteisissä työsuhteissa alan rautaisinkin ammattilainen saattaa jäädä ilman tunnustusta tai taloudellista kannustinta. Voitot voivat valua johtoportaan taskuihin riippumatta siitä, miten he oman tonttinsa hoitavat. Toisaalta lähes kaikista työpaikoista tuntuu löytyvän myös niitä, jotka kerran työsuhteeseen päästyään ottavat rennosti ja menevät aina siitä, mistä aita on matalin. Diginomadeilla ja muilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla oman työn laatu heijastuukin ehkä suoremmin omaan menestykseen. Varaa löysäilyyn ei juuri ole, mutta toisaalta on äärimmäisen palkitsevaa rakentaa jotain ikiomaa.

Koska työaikansa voi päättää itse, diginomadius mahdollistaa myös muiden projektien toteuttamisen. Kuinka moni haaveilee esimerkiksi kirjan kirjoittamisesta tai uuden kielen oppimisesta, mutta ei koskaan tunnu löytävän sille aikaa? Diginomadi voi oikeissa olosuhteissa varata kirjan kirjoittamiseen melkoisen määrän tunteja viikossa, ja uuden kielenkin oppii helpommin paikan päällä kohdekulttuurissa.


5. Omat menot on helpompi karsia minimiin


Kun asuinpaikkaa vaihtaa vähän väliä, oppii nopeasti minimalistiksi. Mitään turhaa ei tule ostettua, jos jokainen hankinta lisää reissurinkan painoa tai päätyy säilöttäväksi sukulaisten nurkkiin. Turhasta tavarasta luopuminen on myös yllättävän vapauttavaa. Itse joko myin tai lahjoitin suurimman osan omaisuudestani, kun lähdin Lontoosta. Vaikka joistakin vaatekappaleista ja muista esineistä luopuminen tuntui päätöshetkellä vaikealta, mitään niistä en ole jälkeenpäin kaivannut kertaakaan. Itse asiassa en enää edes muista, mistä kaikesta hankkiuduin eroon. 

Veikkaan, että tavaroiden sijaan muistoissa jäävät useimmiten elämään kokemukset. Tuskin kukaan kuolinvuoteellaan myhäilee, koska onnistui hankkimaan valtavan taulutelevision tai erityisen kauniin kukkamekon. Sen sijaan saatamme hyvinkin muistella lämmöllä sitä suurta seikkailua Islannissa tai kokonaista talvea Thaimaassa - puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka reissussa tapasimme.

Kuva: Moyan Brenn
Se, että on sattunut syntymään verrattain rikkaaseen teollisuusmaahan, mahdollistaa myös eräänlaisen asuinmaalla kikkailun. Jos tekee etätöitä kotimaisille asiakkaille, mutta asuu suurimman osan vuodesta edullisen elintason maissa, pärjää huomattavasti pienemmillä tuloilla kuin kotimaassa asuessaan.



16 kommenttia:

  1. Jos vain viitsit aiheesta kirjoittaa, niin tästä kuulisin niin mielelläni lisää! Esimerkiksi miten olet päätynyt freelanceriksi, millainen työviikkosi yleensä on, yms.

    VastaaPoista
  2. Erittäin mielenkiintoinen postaus :)! Hyvä, että löysin tämän Tarinoita Maailmalta bloggaajan kautta :). Kuten Jenni jo edellä mainitsikin, kuulisin itsekin mielelläni lisää. En vielä ehtinyt tutkimaan tarkemmin kerrotko työstäsi muissa postauksissa, mutta millaista työtä teet?

    En tiedä oletko lukenut Timothy Ferrissin 4 Hour Workweek -kirjaa, mutta itse aloin unelmoida juurikin tästä "digital nomad" elämästä (tavalla tai toisella) tuon kirjan luettuani :). Mahtavaa, että elät elämääsi juurikin niin kuin haluat! Ja näiden tietojen perusteella teit täysin oikean valinnan tuon työpaikan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri eilen nukkumaanmennessä mietin, että pitäisi täällä tai Facebookissa hehkuttaa Tarinoita Maailmalta -blogia, kun se on omia lemppareitani. :)

      Nyt en itsekään muista, olenko täällä töistäni kertonut, mutta olen ammatiltani kielenkääntäjä / tekninen kirjoittaja. Blogistasi päätellen teet itsekin käännöshommia? :)

      Olen kuullut paljon tuosta Timothy Ferrisin kirjasta, mutta en ole vielä sitä uskaltautunut lukemaan, koska pelkään, että sen myötä lähtisivät nämä unelmat ihan lapasesta. ;D

      Kiitos muuten tuosta viimeisestä kommentista, oli kiva kuulla, että tein mielestäsi oikein, koska kaikesta huolimatta näitä omia päätöksiä tulee taloudellisen epävarmuuden takia välillä epäiltyä. :) Mutta eiköhän se oikea päätös ollut, varsinkin kun nyt näyttääkin siltä, että tuo sama espoolainen firma voisi olla kiinnostunut teettämään samoja töitä myös freelancer-hommina. :)

      Poista
    2. Hauskasti ne palaset loksahtelevat paikoilleen :).

      Kyllä, teen itse av-käännöksiä eli tekstityksiä tv-sarjoihin ja elokuviin. Teetkö itse samoja vai käännätkö esimerkiksi nettisivuja yms.? Viime aikoina av-käännösala on kokenut todella kovia, joten työtilanne on ollut aika huono :/.

      Se on vain hyvä, jos ne lähtee lapasesta (ja niin käy, jos luet sen kirjan), joten suosittelen sitä todella lämpimästi :)! Kunhan luet englanniksi (suomennos oli todella kehno).

      Taloudellisen epävarmuuden takia joudun itsekin miettimään tätä yrittäjänä olemista aina vain uudestaan. Yrittäjyys on palkitsevaa, mutta epävarmuus on todella suuri miinus. Kuitenkaan loppujen lopuksi en vaihtaisi tätä vapautta mihinkään :). Ja sehän on mahtava juttu, jos voisit saada niitä töitä freelancer pohjalta sieltä Espoosta!

      Poista
    3. Av-kääntäminen vaikuttaa kivalta, mutta olen kanssa pettyneenä seurannut alan viimeaikaista kehitystä. :( Varsinkin tietyt nimeltämainitsemattomat tahot *kröhöm-Maikkari-ja-BTI-kröhöm* ovat todella tehneet hallaa alalle, mikä on huono juttu jo pelkästään suomalaisten äidinkielen osaamisen kannalta.

      Itse en ole vielä av-kääntämistä kokeillut, olen keskittynyt enemmän sekalaisiin eri alojen teksteihin, lehtijuttuihin ja tekniseen viestintään.

      Kai minunkin pitää se 4-Hour Work Week lukea. Jos kerran unelmoidaan, niin unelmoidaan sitten isosti! :)

      Poista
  3. Yhdyn täysin edellisten kommentoijien sanoihin. Huippumielenkiintoinen postaus ja luen aiheesta tosi mielelläni lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että aihe kiinnostaa! Ja tosi mukavaa, että te lukijat kerrotte, mistä haluaisitte kuulla lisää. :)

      Poista
  4. Ihan loistava yhteenveto! Mä vaan nyökyttelin päätäni lukiessani :) Ja on ihan pakko kommentoida omia kokemuksiani näistä.

    Töitä voi tehdä mistä vaan -> Olen nyt diginomadiaikana viettänyt paljon enemmän aikaa perheeni kanssa, sillä aikaa on muulloinkin kun viikonloppuina. Myös mökillä on saanut olla kerrankin ihan ajan kanssa, ilman että pitää samaan muutaman viikon lomaan tunkea sekä ulkomaanreissut, mökkeilyt ja muut kesämenot.

    Voin valita työaikani -> Minä en nyt vaan ole aamuihminen ja parasta omissa aikatauluissa onkin ollut se, että saan viettää hitaan aamun, lueskella blogeja ja herätä hiljalleen. Ja halutessani pitää pitkän lounastauon, jotta voin kierrellä sen hetkisessä kohteessamme. Usein olen tehokkaimmillani illan suussa, joten silloin on hyvä keskittyä töihin. Ja viikonlopun voi pitää milloin parhaiten sopii, vaikka sitten keskiviikkona. Meillä tosin ongelmana on usein se, että ollaan niin hommissamme kiinni, että (ainakin kokonaiset) viikonloput tuppaa unohtumaan.

    Vaikuttaminen omaan työhön -> Yrittäjänä mulla on paljon enemmän sananvaltaa siihen, mitä hommia teen. Tosin vieläkin ongelmana on se, että monista asioista mitä haluaisin tehdä, kukaan ei maksa. (Jos joku tietää työn, jossa matkablogien lukemisesta maksetaan, niin infoa tänne kiitos!) Ja niistä turhista palavereista eroon pääseminen, ihan parasta! Päivässä on yhtäkkiä paljon lisää tunteja :)

    Oma menestys riippuu itsestä -> Tämä on niin totta! Nyt se oma onnistuminen näkyy saman tien omassa palkkapussissa (niin kuin tietysti sitten myös epäonnistuminen tai laiskottelu...) Ja kyllä, myönnän, että teen ns. tuottavaa työtä alle sen kahdeksan tunnin päivittäin ja käytän loppuajan mm. uuden opiskeluun ja ajantasalla pysymiseen (lue: blogien lukemiseen ja nettisurffailuun).

    Menojen karsiminen -> On ihmeellistä huomata, kuinka vähällä sitä tuleekaan toimeen. Ja kuinka sitä ei oikeastaan kaipaa mitään lisää. Rahaa tosin saa kulumaan myös elämyksiin ja ruokailuihin, mutta onneksi ne ovat monella maailman suunnalla paljon edullisempia menoja kuin Suomessa.

    Kaiken kaikkiaan täytyy tunnustaa, että paluu normaaliin 9-5 työhön, työmatkoihin, palavereissa istumiseen ja muiden ohjeiden seuraamiseen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta ajatukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirje yksityiskohtaisesta kommentistasi! :) Ajattelinkin, että pitää täällä kommenteissa usuttaa ihmiset sunkin blogisi suuntaan tämän aiheen tiimoilta, mutta tässähän se linkki sinne tulikin. Sulla on aiheesta myös enemmän kokemusta kuin mulla, itse kun olen vielä ihan aloittelija näissä hommissa.

      Tuo on muuten totta, että viikonloppuja ei välttämättä aina osaa pitää. Ja vaikka projektit tuleekin aloitettua myöhemmin päivästä kuin perinteiset toimistohommat, niin välillä niiden kanssa vierähtääkin sitten keskiyölle. Hups!

      Tosi hyviä pointteja tuossa sulla muutenkin - mullekaan kukaan ei ole älynnyt maksaa matkablogien lukemisesta tai mistään muustakaan huippukivasta, vaikka olen tosi hyvä lukemaan blogeja! :D

      Poista
  5. Mihin on kirjoittaja ja matka pysähtynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä. :) En ole varsinaisesti pysähtynyt mihinkään, enemmänkin kärsin ankarasta itsesensuurista ja olen ajatellut, että tuskin näitä juttuja kukaan lukee... Joskin nyt kun tsekkasin, niin yllättävän monta kävijää täällä on ollut viime kuukauden aikana!

      Poista
  6. Huuh, hyvä että olet elossa! Mulla on ollut ikävä sua (: Oikeasti mietin, että sulle on sattunut jotain, kun en ole nähnyt uusia kirjoituksia. Olin tosi iloinen kun nyt näin että vastasit kommentiini. Kirjoita sitten lisää kun löytyy hyvä inspis. Se on kirjoittajamielisten sellainen varjo se itsesensuuri, tunnistan sen varsin hyvin itsekin. Missäs päin menet nyt? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kivasta kommentista! Mulle ei tullut mieleenkään, että joku saattaisi huolestua. :) Eiköhän se inspiskin taas löydy, varsinkin jos näitä juttuja joku kaipaileekin.

      Juuri nyt oon Suomessa, mutta huomenna lähdössä pikaiselle Barcelonan reissulle. :)

      Poista
  7. (: Hyvältä kuulostaa. Paljon hyvää ja valoista energiaa sulle. -Mel <3

    VastaaPoista
  8. Löysin postauksesi Googlen kautta, kun kirjoiteltiin meidän blogiin samoista asioista Kansallisen Etätyöpäivän kunniaksi. Nyökyttelin niin, että niskaan sattuu :) Uskon, että tämän diginomadielämäntavan (kauhea sanahirviö) suosio kasvaa huimasti lähivuosina, kun enemmän ja enemmän ihmiset siirtyvät ensin tekemään etätyötä kotiin.

    VastaaPoista