Mihin reissuun seuraavaksi? Auta minua päätöksessäni ja äänestä!

Kun maailma ei riitä

Bellissima Marinella -blogin Susanna heitti blogihaasteen jo jonkin aikaa sitten ja kysyi, mitkä 5-10 kohdetta valitsisin, jos voisin lähteä maailmanympärimatkalle. Mietin asiaa pitkään ja hartaasti, osittain jo senkin takia, että tällä hetkellä voisin toteuttaa ainakin puolittaisen maailmanympärysmatkan. Kynnys valita kohteita kuitenkin nousee kummasti, jos kyse ei ole pelkästä ajatusleikistä, vaan siitä, missä päin maailmaa ihan oikeasti vietän seuraavan talven. On pakko ottaa huomioon myös käytännön asioita: minne kaikkialle uskallan yksin matkustaa? Entä mihin minulla on varaa? Missä aurinko suostuu paistamaan talvisaikaan?

Toisaalta vastaamista vaikeuttaa myös se, että matkustaisin mielelläni melkein mihin tahansa maahan. Voisin siis saman tien listata ne kaikki! Toisaalta minulla taas ei oikeastaan ole yhtäkään kohdetta, jonka haluaisin aivan ehdottomasti elinaikanani nähdä. Jos nyt joku on valittava, niin Macchu Picchu siellä listani kärjessä ehkä siintelee, mutta tuskin alan kuolinvuoteellani katumaan, jos en koskaan sinne kiipeäkään. Tiedän kokemuksesta, ettei maailmani yhden kuuluisan nähtävyyden näkemisestä mullistu.

Hieno, vaan ei mullistava.
Kuva: pdvos

Kaverini Jii totesi pari viikkoa sitten ohimennen, että olemme molemmat tällaista "kun maailma ei riitä" -sukupolvea. Jäin miettimään tuota lausahdusta ja totesin, että niinhän se on. Jokaisen uuden kokemuksen pitäisi olla entistä ihmeellisempi, ja jos sitten on käynyt useammassa maassa, niin...no, se pelkkä maailma turistinähtävyyksineen ei tosiaan oikein enää riitä. Tuntuu aika hullulta sanoa näin, kun ottaa huomioon, miten kertakaikkisen kauniita ja ihmeellisiä paikkoja maailmaan mahtuu. Silti yhä useammassa kohteessa joutuu hätistelemään pois ajatusta siitä, että "no näitä kirkkoja / temppeleitä / museoita / siltoja / vuoria / meriä / vesiputouksia nyt on nähty ennenkin".

Voi olla, että on olemassa ihmisiä, jotka vielä kymmenien vuosienkin reissaamisen jälkeen suhtautuvat jokaiseen uuteen kohteeseen tismalleen samanlaisella innolla kuin ensimmäiseen ulkomaanmatkaansa. Me muut joudumme kuitenkin kehittelemään uusia näkökulmia, joilla matkailuun saa entisenlaista hohtoa. Uusien kohteiden lisäksi voi haaveilla vaikkapa uusista kulkuneuvoista. Miltä tuntuisi seilata purjeveneellä? Tai ylittää aavikko kamelin selässä?

Toisaalta matkustamiseen saa uutta merkitystä myös sillä, että opettelee reissussa uusia taitoja tai käyttää jo oppimaansa hyödyksi. Pidemmällä reissulla on täysin mahdollista oppia uusi kieli tai jopa hankkia uusi ammatti. Avaisiko esimerkiksi sujuva ranskantaito minulle uusia ovia reissun jälkeisessä työelämässä? Haluanko jatkaa nykyisessä ammatissani vai viihtyisinkö paremmin laskettelun tai sukelluksen opettajana? Onko muita, lyhyitä kursseja, joita voisin käydä? Entä mitä hyötyä nykyisestä osaamisestani voisi olla, jos ryhtyisinkin vapaaehtoistöihin?

Näitä asioita mietin, kun päätin vastata Susannan blogihaasteeseen. Haaste tuli hyvään paikkaan, sillä se selkeytti kummasti omia tavoitteitani. Tajusin, että minua houkuttavat eniten seuraavat, sattumanvaraisessa järjestyksessä listatut:

Viisi reissua, jotka haluaisin vielä kokea

1. Rahtilaivalla Amerikkaan

Olen aina viihtynyt vesillä, ja kaikista kulkuvälineistä juuri laivat ja veneet ovat ehdottomia suosikkejani. Silti minulla ei ole kokemusta pidemmistä merimatkoista. Olen käynyt lähinnä Tukholman ja Tallinnan risteilyillä ja purjehtinut kerran pelottavan sankassa sumussa Englannin kanaalilla. Koska reissuillani ei tällä hetkellä ole tiukkoja aikarajoitteita, olisikin hienoa matkata laivalla kokonaisen valtameren yli. Voin jo nähdä itseni seisomassa öisellä kannella, satojen kilometrien päässä lähimmästä rannikosta - ympärillä vain mustat aallot, tummanpuhuva taivas ja tähdet.

Erityisen mielenkiintoinen valtameren ylitys olisi, jos matka taittuisi rahtilaivalla eikä millään turistien täyttämällä loistoristeilijällä. Olisi jännä tutustua laivan toimintaan ja nähdä, millaista merikarhujen elämä nykyään on. Matkan päässä minua odottaisi tietysti jokin kiehtova satama, jossa en ole ennen käynyt. Vaikkapa New York, jotta tulisi sekin aukko sivistyksessä paikattua. Tai Halifax, jonne Titanicin uppoamisessa hukkuneita ihmispoloja haudattiin.

Kuva: Louis Vest

2. Junalla ristiin rastiin Eurooppaa

Laivojen jälkeen pidän eniten junista. Varsinkin maiden rajat ylittävissä yöjunissa on seikkailun tuntua. En silti oikein innostu klassisesta Siperian radasta, en edes (tai varsinkaan?) luettuani Rosa Liksomin upean Hytti numero 6 -kirjan. 

Sen sijaan junailisin mielelläni Euroopassa ja kiertäisin kerralla ne kohteet, jotka olen tähän asti jotenkin onnistunut missaamaan. Kartasta kun katsoin, niin näytti, että suurin osa niistä sijoittuu Ateena-Lontoo-akselille: minua kiinnostaisivat mm. Montenegron ja Kroatian maisemat, Sarajevon sotaisa lähihistoria, Slovenian maaseutu, Venetsian vesireitit, Salzburgin kukkulat tai Wienin komeat rakennukset, Munchenin satulinna sekä Luxemburgin kääpiövaltio.

Kuva: Dave Conner

3. Kävellen maan tai maanosan poikki

Usein reissuista jäävät parhaiten mieleen ne hetket, joiden eteen on joutunut ponnistelemaan. Auringonnousu, joka avautui tulivuoren huipulta, kun oli ensin kiivetty tuntikaupalla pimeään ylämäkeen, tai pitkä uintireissu järven yli. Mutta entä, jos koko reissuun liittyisi fyysistä ponnistelua? Miten hienolta saavutukselta tuntuisi, jos matkakilometrit taittuisivat omin lihasvoimin? Mitä kaikkea matkalla ehtisi miettiä ja oivaltaa rehkimisen lomassa?

Kuva: Trey Ratcliff

Kaikki ovat varmasti lukeneet ihmisistä, jotka kiertävät maailmaa polkupyörän satulassa. Entinen poikaystävänikin pyöräili joskus Ranskan päästä päähän ja palasi reissusta niin suurilla reisilihaksilla, että repesin ne nähtyäni nauramaan. Itse olen kuitenkin huono korjaamaan polkupyöriä, jos niihin tulee jotain vikaa, ja tykkään muutenkin enemmän kävellä. Mutta voiko kävellen matkailla? 

Pyöräilyyn verrattuna kävely on tietenkin hitaampaa, mikä saattaa hankaloittaa majapaikkojen löytämistä. Jos telttailu tienvarsilla etenkään talvikuukausina ei kiinnosta, majapaikkoja täytyisi olla ehkä jopa 20-30 kilometrin välein. Silti maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat kävelleet kokonaisen maan tai maanosan halki. Periaatteessa on mahdollista taittaa esimerkiksi se jo mainittu Ateena-Lontoo-reitti kävellen. Myös Japani päästä päähän olisi todella houkutteleva (joskin kallis) vaihtoehto. Ja entäpä sitten Uuden-Seelannin Te Araroa -reitti? Näistä haaveilen villeimmissä unelmissani, vaikka aloittelijan kannattaa tietysti aloittaa jostain riittävän lyhyestä matkasta.

4. Espanja sujuvaksi Etelä-Amerikassa

Olen tähänastisen elämäni aikana opiskellut seitsemää eri kieltä (tai yhdeksää, jos lyhyetkin kurssit lasketaan). Niistä haluaisin saada sujuvaksi etenkin espanjan, japanin ja ruotsin. Japanin kanssa olen kuitenkin vielä niin ulapalla, että kielitaidon karttuminen sujuvaksi vaatisi vuosien oleskelun nousevan auringon maassa. Sen sijaan ruotsin tai espanjan pystyisin ehkä oppimaan joissakin kuukausissa. 

Muutto Tukholmaan ei kuulosta hassummalta vaihtoehdolta, mutta kielikurssi esimerkiksi Costa Ricassa vaikuttaa mukavasti eksoottisemmalta. Kurssin jälkeen voisin myös jäädä kiertämään Etelä-Amerikkaa, jossa minua kiinnostavat varsinkin Peru, Chile ja Argentiina.

Kuva: Geraint Rowland

5. Vapaaehtoistöihin villieläinten pariin

Mietin pitkään, tekisinkö mieluummin vapaaehtoistöitä lasten vai eläinten parissa, mutta luulen, että lopulta eläimet veisivät voiton. Orpolasten karut kohtalot saattaisin ottaa liiankin raskaasti, enkä Nepalissa käytyäni enää edes luota siihen, että orpokotien lapset todella ovat orpoja. Lisäksi eräs kaverini on täyttänyt pääni tarinoillaan Meksikosta, jonka öisillä rannoilla hän joitakin vuosia sitten pelasti kilpikonnia ja ihaili pimeässä hohtavaa levää, joka sai hiekan jalkojen alla näyttämään kuin toiselta tähtitaivaalta.

Kuva: Ratha Grimes

Vapaaehtoistöissä olisi näin yksin matkustavan ihmisen kannalta myös se mukava puoli, että niissä tutustuisi kunnolla muihin saman projektin vapaaehtoisiin ja kuuluisi hetken johonkin porukkaan.

Äänestä suosikkivaihtoehtoasi

Koska kaikki listaamani vaihtoehdot kuulostavat omaan korvaani houkuttelevilta, en ole saanut aikaan lopullista päätöstä siitä, missä tahdon ensi talven viettää. Siksi pyydänkin nyt teiltä lukijoilta apua: olkaa kilttejä ja kertokaa, mitä minun teidän mielestänne kannattaisi tehdä. Mikä vaihtoehto kuulostaa parhaalta? Mistä reissusta lukisitte mieluiten juttuja täällä blogissa? Onko teillä parempia ideoita kuin nämä omani? Kertokaa ihmeessä ajatuksistanne kommenteissa ja ennen kaikkea äänestäkää suosikkivaihtoehtoanne blogin oikeassa laidassa - se vaatii vain yhden pienen klikkauksen!

P.S. Kiitos vielä Bellissima Marinella -blogin Susannalle tämän postauksen inspiroineesta blogihaasteesta. Omasta puolestani haastan matkahaaveistaan kertomaan Globe Called Home -blogin Jennin, Unagidon -blogin Lotan ja Wanderlust Expert -blogin Veeran. Myös Tarinoita Maailmalta -blogin Annika saa mielellään halutessaan kertoa omista unelmistaan, joskin hänen blogistaan löytyykin jo My Bucket List -aiheinen postaus. Mutta lyhyesti siis: jos voisitte matkustaa maailmassa minne tahansa tai lähtisitte maailmanympärimatkalle, mitkä 5-10 kohdetta tai reissukokemusta valitsisitte ja miksi?

Jaa tämä kirjoitus.

• Facebook
• Twitter
• Google+
• Pinterest
• StumbleUpon
• Delicious
• LinkedIn
• Reddit
• Technorati

​