Hei pitkästä aikaa! Ensinnäkin pahoittelut radiohiljaisuudesta molemmille lukijoilleni. En Suomessa ehtinyt päivittää blogia ollenkaan, kun tein ihan vimmatusti matkavalmisteluja ja yritin tavata kaikki mahdolliset kaverit ja sukulaiset. Nyt olen kuitenkin jo reissussa, joten blogi toivottavasti päivittyy aina, kun paikallinen pappatunturi-wifi sen sallii (kyllä se enimmäkseen sallii).
 |
| Tältä näytti reissuni ensimmäinen auringonnousu Amsterdamin kentällä. Omat tunnelmat kuvaushetkellä olivat samaan tapaan yhtä aikaa valoisat ja pahaenteiset. |
Matka Kathmanduun kesti kokonaisuudessaan melkein 30 tuntia. Koska olen äärettömän huono nukkumaan lentokoneissa, pieni epätoivo alkoi iskeä viimeistään siinä vaiheessa, kun kone liiteli Nepalin yllä matkalla Amsterdamista Kuala Lumpuriin ja tiesin, että se Kuala Lumpurin koukkaus kestää vielä kymmenisen tuntia. Kuala Lumpurissa kuitenkin vähän piristyin, lähinnä siksi, että koneen ikkunasta nähtynä öinen Malesia näytti jotenkin mukavan salamyhkäiseltä ja heti koneesta astuttuani kentällä tuoksui tropiikki. Nuuh!
 |
| Väsynyt matkaaja ehti jo säikähtää ennen kuin tajusi, että kyseessä ei ollut oma lentoni Kathmanduun. |
Kathmandun koneessa oli asiaankuuluvan eksoottinen tunnelma, kun viereeni istahti neljä buddhalaista munkkia punaisissa munkinkaavuissaan. Kovin olivat ystävällisen oloisia, joskin kielimuuri esti elämän suurten kysymysten syväluotaamisen ja näin ollen hengellinen valaistus jäi taaskin kokematta. Sen verran kuitenkin huomasin, että munkeillakin oli älypuhelimet ja sosiaalinen media ahkerassa käytössä, joten ehkä olen Facebookia vahdatessani sittenkin oikealla tiellä?
Mitä lähemmäs Kathmandua päästiin, sitä enemmän omat tunnelmani heittelivät laidasta laitaan. Vehreän vuoristoparatiisin sijaan ikkunasta näkyi sadekautta odottavia ruskeita riisipeltoja ja utuun peittynyt taivas. Juuri ennen laskeutumista maisema onneksi muuttui, pellot alkoivat vihertää ja kukkulat (tai vuoret, perspektiivistä riippuen) näyttivät jotenkin sympaattisemmilta.
 |
| Tuossa siiven alla on muuten Mount Everest. |
Laskeutumisen yhteydessä kelloja siirrettiin Suomen aikaan nähden eteenpäin kolme tuntia ja 45 minuuttia. Luit oikein: ei noin vain summittaisesti neljä tuntia, vaan napakat kolme tuntia ja 45 minuuttia. Samalla siirryttiin vuoteen 2070, joten Nepalissa olen vetreä ysikymppinen.
Olo ei kyllä tuntunut kovin vetreältä, kun väsyneellä matkailijalla olivat lähes kaikki perustarpeet tyydyttämättä. Ihanan majapaikkani henkilökunta kuitenkin ratkaisi ne pikavauhtia ja kantoi oitis eteen vettä, teetä ja nuudelisoppaa - vieläpä ilmaiseksi. Teetä en olisi teeksi tunnistanut, mutta oli se vain hyvää, kun sitä tuossa aurinkoisella, kukkien reunustamalla parvekkeellani siemailin. Siinä oli vivahdus kanelia ja kutunmaitoa, eikä ollenkaan suolaa, niin kuin opaskirjoissa uhkailtiin. Opaskirjojen muutkaan uhkailut eivät vielä käyneet toteen, kun sekä kuumaa vettä että sähköä oli koko ajan saatavilla. Suihkun jälkeen koitti koko alkuviikon odotetuin kohokohta, kun painuin rättiväsyneenä pehkuihin.
Nukuttuani ihan hirmuisen hyvät yöunet, torstai valkeni toivoa täynnä, vaikka takaraivossa vielä vähän kolotti, että mitenköhän tätä yksin reissaamista jaksaa ja kuinka hektistä tuolla Kathmandun turistiosissa oikein voi olla. Jo ensimmäinen varsinainen matkapäivä kuitenkin todisti, että yksin reissaaminen ei todellakaan ole yksinäistä. Pikemminkin täällä voi saada ihmisähkyn, jos ei pidä varaansa. Tänään olen esimerkiksi syönyt aamiaista japanilaisen, ranskalaisen ja venäläisen pojan kanssa, jutellut kahvilassa vanhemman australialaisen herran kanssa, kiertänyt sitten kaupunkia nepalilaisen couchsurfing-tuttuni kanssa, syönyt illallista sen aiemmin mainitun venäläisen kanssa ja vielä istunut iltaa venäläis-saksalaisessa seurassa.
Kuten moni jo varmaan tietääkin, tuo couchsurfing on todella hyvä keino tutustua paikallisiin. Oma Kathmandun oppaani tosin kertoi, ettei enää tarjoa sen kautta ihmisille yösijaa, koska majoitti kerran yhden kiinalaistytön, joka huomasikin tulleensa reissussa raskaaksi. Hopsan! Nepalissa abortit ovat kuulemma laittomia, paitsi ulkomaalaisille. Tämä nepalilaisparka joutui sitten viemään kiinalaistytön aborttiklinikalle, mikä kuulemma herätti näin konservatiivisessa maassa melko paljon yleistä paheksuntaa. Selitä siinä sitten, että tullessaan kylään tämä kiinalainen oli jo raskaana.
Näiden tarinoiden lomassa paikallisoppaani tarjosi minulle teetä, vei sitten katsomaan yhtä mukavan rauhallista buddhalaista temppeliä ja luostaria ja tarjosi lisää teetä. Jälkimmäisessä oli sitruunaa ja sitä paljon puhuttua suolaa. En voi suositella, mutta pakkohan se oli juoda. Teen jälkeen kävimme vielä syömässä momoja eli paikallisia dumplingseja. Ne maistuivat vähän niin kuin mausteisille lihapullille, jotka on kääritty rasvassa paistettuun taikinaan. Hyvää! Itse ravintola oli myös mielenkiintoinen kokemus. Paikallisia pukkasi sisään ja ulos ihan uskomatonta vauhtia. Niitä tuli suorastaan ovista ja ikkunoista. Keräsin melko paljon katseita, koska olin paikan ainoa turisti ja melkein ainoa nainen, mutta ne katseet vaikuttivat lähinnä hyväntahtoisilta ja uteliailta.
 |
| Momoja! |
Noin ylipäänsä paikalliset täällä vaikuttavat ystävällisiltä ja kohteliailta. Toki aika moni lisää hintoihin pienen turistilisän ja kaupungilla ihmiset tarjoavat riksakyytejä tai mitä tahansa nyt sattuvat myymäänkin, mutta iloinen yllätys oli se, että mitään varsinaisia tyrkyttäjiä täällä ei ole tullut vastaan. Kaupustelijoille riittää vastaukseksi nopea "ei kiitos" ja ne luovuttavat saman tien, ihan ystävällisessä hengessä, eivätkä jolkota perässä. Yksin matkaava naisihminen arvostaa tällaista.
Yksin matkaavasta naisihmisesta puheen ollen, tänään illalla sattui huvittava tilanne, kun sen aiemmin mainitsemani venäläispojan body language alkoi olla vähän turhankin ystävällistä. Minä sitten korjasin omaa body languageani vastakkaiseen suuntaan. Istuin sohvan kauimmaisella laidalla (lähes jo roikuin sen laidan yli) kädet puuskassa ja välttelin ahkerasti katsekontaktia. Viesti ei kuitenkaan tuntunut menevän perille, vaikka koko illan kehittelin yhä uusia tapoja sanattomasti viestittää, että ei kiinnosta. Harvoin olen body languagella näin paljon vääntänyt rautalangasta, mutta ei niin ei.
Lopulta se poika keksi, että mennään yläkertaan tuohon minun parvekkeelleni istuskelemaan (siellä on kuulkaa romanttiset maisemat näin iltasella). Minä tietysti äkkiä kutsuin mukaan myös meidän majapaikan saksalaispojan, joka joko ei huomannut, ettei venäläispojan mielestä ollut ihan tervetullut, tai sitten huomasi, että esiliinalle oli tilausta, ja lähti mukaan.
 |
| Kuvan romanttinen parveke liittyy asiaan. |
Loppuilta meni paljolti samaa rautalankaa vääntäessä, kunnes saksalainen ilmoitti menevänsä nukkumaan. Ponkaisin saman tien ylös ja mutisin jotain selityksiä, että pitääkin mennä kirjoittamaan kotiväelle meilejä. Toivoteltiin puolin ja toisin hyvää yötä ja painuttiin huoneisiimme. Minuuttia myöhemmin ovelta kuului koputus. Meinasin jo revetä nauruun, kun ovella oli tietysti venäläispoika, joka tiedusteli, että "did you want me to fix your heater?" Kuuleman mukaan elokuvissa se on kyllä putkimies, joka tulee kylään fiksaamaan asioita, mutta hihittelinpä nyt mielessäni tilanteen kliseisyydelle silti.
Tätä episodia on kuitenkin kiittäminen siitä, että kirjoitan tätä nyt lämpimissä oloissa enkä peiton alla hytisten - täällä on nimittäin aika vilpoisaa iltaisin. Venäläinen korjasi lämmittimen ja ymmärsi sitten lähteä, kun sanoin kiitos ja hyvää yötä ja vilkuilin vähän oven suuntaan. Äidille vielä terveisiä, että jos luet tätä, niin ei kannata huolestua. Ilta oli lähinnä huvittava, ja se venäläinenkin lähtee aamulla kohti Thaimaata. Ja kuten isosiskoni jo huomautti: aina voi uhkailla kaikenlaisilla pakotteilla, jos venäläinen ei siirry kohti ovea. Että ei muuta kuin muodostamaan sen saksalaisen kanssa kansainvälinen yhteisö ja uhkaamaan vahvalla paheksunnalla. Semmoinen toimii aina.
Hahah, otsikon lukiessani mietin, että johan siellä on reissu alkanut vauhdikkaasti :D Hauska tuo venäläistarina, voin kuvitella siellä Suomi vs Venäjä body language ottelun meneillään...Jäänpä odottelemaan lisäjuttuja, ilman venäläisvahvistusta :)
VastaaPoistaJoo ei täällä sentään ihan niin vauhdikasta ole, mitä sensaationhakuinen otsikkoni antaa ymmärtää. :D Toivotaan, että jatkossa body languagelle ei ole yhtä paljon tarvetta!
VastaaPoistanuo öögat, nuo öögat... vapiskaa munkit ;)
VastaaPoistaMaijako se siellä huhuilee? Heippa vaan Maija! :D
Poista